Vaihdoin Amberin naapurustoa, koska edellinen laqasi. Eli täällä näkyy eri ihmiset ja se Bartholomewin kopio on Daniel! Kerron tämän vain ihan selkeyden vuoksi. Osa syy myöhästyneeseen osaan oli tämä laqaava naapurusto...
Osa sisältää 47 Kuvaa
Kevät toi tullessaan kylmät illat. Amber oli käynyt ostamassa uuden takin itselleen. Reippaasti hän marssi Kulmakuppilaan. Hänen ystävänsä oli saanut tämän ylipuhuttua ja viimein Amber oli saanut itsensä liikkumaan Stadia kohti.
Amber painoi pelokkaana katseensa ruokalistaan, hän ei uskaltanut ottaa katsekontaktia kehenkään. Ihmisiä kuhisi ympärillä ja kuppilan valtasi suuri melu ja hälinä. Astioita tippuili ja ihmiset nauroi. Amber rupesi katumaan päätöstään. Hän muisti mitä Bartholomew oli sanonut, mitä jos se toistuisi taas? Amber kuuli jonkun puhuttelevan tätä hänen takanaan.
"No mutta, mitäs tuollainen punapää istuskelee täällä yksin? Seuraako odottamassa?" Hattupäinen mies (Bartin kaksoisolento xD) kysyi ja katsoi Amberia pitkään. Amberin kurkkua rupesi kuivaamaan hän ei saanut mitään sanotuksi.
"A...An...Anteeksi?" Amber sai viimein kakottua. Mies naurahti ja hymyili.
Amber katsoi epätoivosena hymyillen miestä. Amber ei koskaan ollut tuntenut niin suurta häpeää.
"Daniel Wyche." Mies sanoi ja Amber katsoi tätä miettien. Hetkessä hän tajusi Danielin esitelleen itsensä.
"Amber Lenley. Mä asun tuolla kukkulan juurella." Amber punastui möläytyksestään ja suuntasi katseensa maahan.
"Ei sul sattuis oleen iltaa vapaana?" Daniel flirttaili ja Amber hämmentyi. Hän ei koskaan ollut saanut sellaista repliikkiä. Ei koskaan, ei keneltäkään.
"Ei mulla mitään ole." Amber sanoi ujosti ja katsoi punastuneena lattiaan.
Amber huomasi mitä kauemmin hän viihtyi Danielin seurassa sitä rohkeammaksi hän tuli. Tovin kestäneen juttelun jälkeen Amber uskalsi jo katsoa Danielia silmiin, ilman että hän heti käänsi katseensa takaisin lattiaan.
Daniel lupasi tarjota illallisen Amberille. He istuivat hiljaa pöydässä ja katsoivat toisiaan silmiin. Amber laittoi kätensä lähemmäksi Danielia ja tämä laitti kätensä Amberin kädelle. Amberin kasvoille levisi suuri hymy. Hän oli niin onnellinen.
Yön hiipiessä he tilasivat taksin ja jatkoivat matkaa Amberille. Daniel oli lupautunut jäämään yöksi. Amber oli hermostunut. Hän tiesi miten ilta päättyisi, mutta ei halunnut sen päättyvän. Ei vielä Amber ajatteli hiljaa itsekseen.
Aamun sarastaessa Amber heräsi töitä varten. Hän petasi pedin ja hiipi hiljaa kylpyhuoneeseen. Hän ei halunnut herättää Danielia, eihän aurinkokaan ollut kunnolla noussut.
Amberin palatessa kylpyhuoneesta Daniel kaappasi tämän syleilyynsä ja suuteli.
"Daniel, mun pitää mennä töihin." Amber sanoi ja yritti hivuttautua irti Danielin otteesta.
"Onko ihan pakko?" Daniel kysyi virnuillen.
"On! Mulla on kiire!" Amber tokaisi ja Daniel päästi irti.
Amber juoksi kohti kyytiä ja kuski ärähti vihaisesti.
"Aina sua saa odottaa! Luuletko että mulla on koko päivä aikaa odottaa ihmisiä tulemaan kyytiin?" Kuski huusi ja Amber säikähti. Kuskin vihaista katsetta vältellen Amber istui penkille ja yritti saada kuskin unohtamaan tämän koko olemassaolon.
Daniel jätti lähtiessään kimpun ruusuja ja kortin.
Aamuisesta myöhästymisestä huolimatta Amber sai ylennyksen. Pieni hymy levisi Amberin kasvoille. Hän tiesi tasan mihin rahat käyttäisi.
Puhelin soi ja Amber toivoi kuulevansa Danielin äänen.
"Päivää Neiti Lenley! Ette sattuisi olemaan kiinnostunut ruuanlaittoon liittyvästä lehdestä?" Ylipirteä naisääni sanoi puhelimessa.
"En nyt kyllä, ei ole varaa sellaisen!" Amber sulki luurin ja huokaisi syvään.
Amber yritti vakuutta itsensä peilin edessä. "Kyllä Daniel musta pitää, me suudeltiin ja... no... muutakin. Onhan sen pakko musta pitää! Mitä jos se ei kuitenkaan pidä? Nyt Amber! Usko itsees! Tsemppiä!" Amber piti kannustuspuheen peilikuvallensa.
Amber päätti ostaa bonuksellansa kaukoputken. Häntä oli pitkään jo kiehtonut taivaankappaleet ja niiden tutkiminen. Viimein hänellä oli varaa ostaa jotain niinkin kallista. Amber tiesi, että hänen pitäisi säästää rahaa uuten taloon. Silti hän päätti hemmotella itseään.
(Apua unohdin kuvata niiden edelliset treffit. :( Anteeksi!) Treffeistä kiitoksena Daniel toi Amberille flipperin, jonka tämä laittoi heti myyntiin.
Kävellessään kohti kyytiä hellyyttävän näköinen koira seisoi pihatiellä. Amber kumartui silittämään tätä, mutta havahtui kuskin vihaiseen tööttäykseen.
Amber sai taas ylennyksen ja huono omatunto kaukoputkesta oli kadonnut.
Amberin ystävä Beatrice sattui kulkemaan ohi ja pistäytyi hetkeksi käymään. Uusimmat juorut oli kerrottava.
"Sit toisien treffien jälkeen, se toi mulle flipperin!" Amber naurahti.
"Flipperin, minä nörttinä se sua pitää?" Beatrice töksäytti. Amber ei ollut ajatellut sitä ennen noin. Epävarmuus hiipi taas Amberin ajatuksiin.
Muut ihmiset ja niiden sanomiset unohtui nopeasti, kun Amber pääsi kaukoputkensa ääreen. Tähdet loistivat kauniisti taivaankannessa ja kuu loi satumaisen valon taivaalle. Amber katseli kaunista näkymää yläpuolellaan ja unohti koko vilisevän maailman ympäriltään. Nyt ei ollut muita kuin hän ja tähdet. Ei missän, ei ketään.
Amber löysi myös kiinnostuksen kohteensa. (Kummallista sinänsä, kun minulla aina luodut simit saa kokkauksen ja sitten niiden jälkeläisille tulee jotain muuta.)
Turhaan ei mennyt sekään aika, minkä Amber käytti haaveiluun ja tähtien tutkimiseen. Hän tienasi mukavan käsirahan löytämästään tähdestä.
Aamukoomassa vaeltava Amber unohti ruokansa hellalle ja sytytti tulipalon. Hädissään Amber alkoi pyöriä ympyrää ja huutamaan apua.
Viisaana Amber oli ostanut palohälyttimen ja ripeästi apua saapuikin. Amber pelkäsi hellansa puolesta, hänellä ei olisi varaa ostaa uutta. Hän ei haluaisi ostaa uutta oman typeryytensä takia.
Palon sammuttua Amber lähti tyynen rauhallisena kohti kyytiä. Hän ei halunnut myöhästyä enään kertaakaan ja jätti törkeästi palomiehen seisomaan. Vaivaantunut palomies hiipi takaisin autoonsa.
Amber katsoi itseään viimeistä kertaa peilistä. Daniel odotti eteisessä ja ruoka porisi uunissa. Hän laittoi hiuksensa korvan taakse ja hymyili. Juuri kun Amber oli lähdössä hän palasi takaisin peilin eteen varmistamaan, että kaikki oli nyt varmasti kunnossa.
Daniel päättikin jäädä yöksi upean illan jälkeen.
Vuorostaan Daniel oli se, joka heräsi ensimmäisenä. Hän hiipi hiljaa kohti keittiötä ja alkoi valmistaa aamupalaa itselleen.
Aamulla Amber käveli epävarmana Danielin luokse, joka katsoi tätä hymyillen. Danielin nähdessä Amberin surullisen ja epävarman ilmeen, hänenkin ilme muuttui totiseksi.
"Daniel, mä oon tässä vähän ajatellut..." Amber sanoi ja keskeytti. Hän veti syvään henkeä ja katsoi vuoroin kattoa vuoroin Danielia. Miehen katseesta näki pelon vivahteita ja suurta odotusta. Syvä hiljaisuus valtasi huoneen ja sekunnit tuntuivat minuuteilta.
"Haluaisitko sä muutta mun kaa yhteen?" Amber sanoi nopeasti ja suuntasi katseensa lattiaan.
"Tottakai!" Daniel sanoi hymyillen. Herra toikin merkittävät rahavarat talouteen. -.-'
Niiden lisäksi Daniel toi jotain peruspelin tavaroita. Myyntiin ne menivätkin sitten heti.
Sellainen oli se osa, anteeksi tämä viivästys... Selittelyn makua tiedän.
Ensiosassa onkin sitten uusi talo ja...LAPSIA! : DD Paljastan jo nyt aivan älysöpöjä sellaisia!
]]>
