Heipä hei! Kaikkee on taas tullut tehtyä ja sitä rataa. Olen silti jaksanut lukea osianne ahkerasti. :) Niistä en luovu kiireitteni takia! Jatkakaa siis samaan malliin. :) Ehkä minäkin sitten joskus... Mutta osaan -->

•   ♥   •   ♥    •    ♥   •   ♥    •    ♥   •   ♥    •    ♥   •   ♥    •    ♥   •   ♥    •    ♥   •   ♥    •    ♥   •   ♥    • 

"Eihän tästä tule vieläkään mitään. Pitäisikö sittenkin tilata kiinalaista?" Amber huokaili ottaessaan palaneet lohifileet uunista. Hän ei vieläkään osannut kokata kunnolla, vaikka pisteitä oli kertynyt. Ruoka oli hyvää kun se onnistui, jos onnistui.

Kegan ja Rhoda olivat kasvaneet teineiksi. Kaksoset viettivät silti paljon aikaa keskenään, vaikka olivatkin ajautuneet erilleen sitten lapsuusvuosien.

"Niin ookko menossa siihen musakerhoon? Ku aattelin et olisin menossa, mut en sit oo varma..." Kegan sanoi ja katsoi sisartaan joka ei taaskaan kuunnellut. Poika olikin jo aika hyvä soittamisessa ja harkitsi siitä tulevaisuutta itselleen.

"Ai joo se. Nääh ei mua kiinnosta. Mee sää vaan." Rhoda sanoi turhautuneena ja tuijotteli kattoa.

Amberin tavoitteena oli laittaa maukas ateria kaksosten kasvamisen kunniaksi, mutta tyytyi tarjoilemaan pelkkää jälkiruokaa. Amber leikkasi palaset valmiiksi ja asetteli höyryävän piirakan pöytään jäähtymään. Hän laahusti olohuoneeseen ja kutsui perheenjäsenet syömään.

Kaikki söivät iloisesti ja vaihtoivat päivän tapahtumia. Daniel kertoi töissä sattuneesta tapaturmasta.

"Niin ja sitten se sukeltaja nostettiin pintaan. Sitä puri kaiketi joku meduusa..." Daniel vaahtosi ja suurenteli sankaritekojansa tuttuun tapaansa. Lapset vain naureskelivat ja Amber muljautteli silmiään.

"Siistii! Tajusin just et me vaihetaan kouluu." Rhoda huudahti äkillisesti. Amber hymyili lempeästi tyttärelleen.

"Tyhmä! Nytkö sää sen vasta tajusit?" Kegan naurahti siskolleen ja lappasi piirakkaa suuhun.

"Mutta entäs sitten mää? Oon ihan yksin." Sonny katsoi siskoaan surullisesti. Hän kohdisti katseensa Keganiin joka ei pystynyt katsomaan noihin koiranpennun silmiin.

"Ei me silleen vaiheta kouluu, mennään vaan sinne toiselle puolelle. Tiiäkkös. Kohta sääkin pääset sinne" Rhoda hymyili epävarmasti veljelleen jonka hentoa poskea pitkin valui pieni kyynel.

Daniel oli mennyt jo edeltä nukkumaan. Amber kävi vielä kurkistamassa lapsia ja tuli sitten makuuhuoneeseen. Hän istahti hitaasti sängylle ja huokaisi. Ajatukset vanhemisesta pelotti ja Amber ei vielä haluaisi luopua pikkuisistaan. Hän tunsi olevansa liian nuori jäämään kotiin katsomaan lastenlasten syntymistä. "Miten se aika meni näin nopeasti?" Amber huokaili ja kyyneleet valuivat hitaasti tyynylle naisen sulkiessa silmänsä.

Kegan katseli aamulla itseään peilistä tyytyväisenä. Hän oli erittäin itsevarma ulkonäöstään.

Sonny menestyi koulussa hyvin, aivan kuten sisaruksensakin.

Daniel menestyi myös hyvin ja perheen varallisuus karttui. Uuden talon takia rahat olivat vieläkin tiukilla.

Urahuippu taitaa olla lähellä, koska Daniel sai tämän urapalkinnon. Se päätyi etupihalle koristeeksi, koska muuten se olisi niin orpo paikka.

Rhoda käveli aurinkoisen näköisenä olohuoneen läpi ja hymyili. Syystäkin. Koko yön ja aamun oli tupruttanut lunta. Onnellisena Rhoda meni pihalle Sonny perässä seuraten.

Lumi ei tainnut olla ainut syy miksi Rhoda hymyili. Tyttönen oli tienannut perheelle hieman rahaa sijoitusneuvoillansa. Sonny paikkasi lumiukkoa Rhodan nostellessa uutta palloa.

Daniel sen sijaan oli saanut seuraa autotalliin. Pojat hitsailivat vanhaa romua kuntoon, jospa siitä vielä joskus saataisiin perheelle auto. Kegan tykkäsi viettää aikaa isänsä kanssa ja värkkäily oli myös lähellä pojan sydäntä.